Pj:n syyskatsaus

Puheenjohtajan syyskatsaus                                                                          21.9.2022

Hirvi- ja peurakokouksen suurimmat laineet ja tunnekuohut lienevät jo laantuneet ja hyvä niin. Metsästys on tietenkin tärkeä asia ja se saakin herättää suuria tuntemuksia. Mutta jos yöunensa menettää näiden juttujen takia niin ehkä on parempi tehdä kuin Mietaan Jussi ja painella metsään vähäksi aikaa hengittelemään.   

Jos seuran johtoa syytetään epätasa-arvoisuudesta niin syytös itsessään on kuitenkin vakava. Asiaa on myös siksi puitu yleisen kokouksen jälkeen johtokunnan kokouksessa. Suoraan ja kaunistelematta mutta myös toivon mukaan puhdistavasti. Sanon tässä saman kuin siellä; kannattaa osallistua seuran eri toimintoihin ja saada vähän muitakin näkökulmia asioihin kuin ainoastaan se mikä pienessä piirissä pyörii. Nimittäin oma todellisuus ei useinkaan ole koko todellisuus, saati ainoa. Seuran johtoa on syytetty siitä että se ajaa vain tiettyjen henkilöiden tai ryhmien etua mutta se ei kerta kaikkiaan ole totta. Sellaisessa ei olisi mitään järkeä. Asia on päinvastoin. Johto ajaa koko seuran etua, mutta jonkun yksittäisen porukan etu ei välttämättä olekaan koko seuran etu. Ja se saattaa hämärtyä jos kaikki tieto tulee aina vain yhdestä ainoasta tuutista.

Kokouksessa heitettiin ilmoille myös sellainen väite että seurassa olisi erityisen huono henki. En malta olla puuttumatta tähän. Jos on yhtään osallistunut seuran toimintoihin, joita tänä vuonna on ollut suoraan sanottuna erittäin laaja skaala erilaisia ja hyvin onnistuneita, niin on voinut todeta että kaikissa touhuissa on ollut nimenomaan erinomainen henki. Piirikatsastuksiin ja hirvikävelyihin osallistuneet miehet ja naiset pitkin maakuntaa totesivat että tänne tullaan uudestaan koska kaikki toimii ja tunnelma on niin mukava. Mutta jos ei ole osallistunut mihinkään niin eipä sitä tietenkään ole voinut havaita. Jos itseä vituttaa niin se ei tarkoita sitä että kaikkia muitakin vituttaa. Tosin silloin onkin varmaan parempi jäädä kotiin, mikä myös kokouksessa varsin viisaasti todettiin.

Mutta sitten itse metsästykseen, joka tässä kaikessa metsästysseuratoiminnassa on kuitenkin se itse pihvi ja suola. Eletään syyskuun loppupuolta joka alkaa olla ihan sitä eränkävijän kulta-aikaa. Ei puutu enää kuin se että pääsee koirien kanssa sorkkaeläinjahteihin, joka sekin on ovella, niin metsän viljaa voi tavoitella lähes kauttaaltaan. Nautitaan siitä kaikesta mitä luonto meille tarjoaa!

Näytetään myös tuolla jahtimailla kulkiessamme että meidän seuran väki on reilua, mukavaa ja rehellistä porukkaa. Jos nähdään että vastaan tulee maastopyöräilijä, sienestäjä tai vaikkapa itse maanomistaja niin ei luikita piiloon tai pingota pakoon vaan mennään vaihtamaan muutama sana tai vähintäänkin heilautetaan kättä. Huolehditaan erityisesti myös siitä että metsästys on turvallista eikä kenenkään luonnossa liikkujan tarvitse pelätä yhtäkään metsästäjää. Se tarkoittaa sitä että pitää olla aina hyvin huolellinen kun aseiden kanssa toimitaan, ja tähtäimessä oleva kohde pitää aina tunnistaa ennen kuin sormi puristaa liipaisinta.

Pidetään yhteisöllisyydestä kiinni jahtiaikanakin. Noudatetaan yhteisiä sääntöjä, autetaan kavereita jos on tarpeen, iloitaan omista ja myös muiden onnistumisista, vaihdetaan kuulumisia ja havaintoja, ja pidetään turvallisuuden lisäksi yllä myös hyvää huumoria läpi jahtikauden.

Myös itse toivon hienoja jahtitilanteita ja onnistumisia teille kaikille!

Timo Savunen

AhlaMs, pj.